Behind the Scenes: Kynttilä, pohjanpoika ja peukalonpää
-Kun haavanhoidosta tuli rituaali Lapissa
En ollut aikonut tehdä mitään rituaalia.
Olin vain hoitamassa haavaa.
Lapissa “vain” on harvoin vain. Kun tietää, että ambulanssia voi joutua odottamaan tunnin ja päivystys on toisessa kunnassa, pienikin haava vaatii pysähtymistä. Ei pelkoa – vaan tietoisuutta.
Tässä kohtaa menneisyys ensihoitajana ja sairaanhoitajana nousee väistämättä pintaan. Keho ja mieli tunnistavat tilanteen, vaikka ajatukset yrittäisivät jatkaa eteenpäin. Teet sen, mikä on tarpeen – mutta tiedät myös, ettei kiireen saa antaa ohjata.
Sytytin kynttilän.
Kaivoin esiin pohjanpojan.
Kädet tekivät, mitä olivat joskus oppineet, ilman että sitä tarvitsi erikseen miettiä. Jossain vaiheessa huomasin siirtyneeni ajassa taaksepäin – paikkaan, jossa kehoa hoidetaan rauhassa ja kuunnellen, koska vaihtoehtoja ei ole liikaa.
Pitkät ajomatkat Lapin halki opettavat paljon. Sen, ettei kaikkea voi hoitaa heti. Sen, että on opittava kuuntelemaan kehoa ja ymmärtämään rajansa. Ja sen, että joskus on luotettava omiin käsiin ja hiljaisuuteen ympärillä.
Rituaali ei syntynyt tarpeesta tehdä jotain erityistä.
Se syntyi tarpeesta pärjätä – ja tietää, että osaat.
_____________________________________________________________
Viime kesän avajaisten aikaan sattui ja tapahtui. Mökille saapuessani minua odotti juuri irti sirkkelöity peukalonpää.
Ensimmäinen ajatus on minulla aina sama – paljastan nyt:
“Ei nyt. Ei minun vahtivuorollani, kiitos.”
Se ajatus kestää ehkä sekunnin murto-osan. Sen jälkeen toiminta alkaa.
Onneksi mitään suurta valtimoa ei oltu rikottu, mutta pienissäkin riittää tekemistä. Helpompaa olisi ollut lähteä kohti terveyskeskusta tai sairaalaa, mutta Lapissa viikonloppuisin on onni, jos päivystys sattuu olemaan edes samassa kunnassa. Ja koska potilas kieltäytyi, kääriin hihat.
Leikkaussalissa työskennellessäni steriiliys oli kaikki kaikessa. Nyt kaappeja kaivamalla löytyi pohjapojapullo, muutama steriili taitos ja haavalappuja. Niillä mentiin.
Ja valaistuksena – kynttilä.
Ystäväni nauroi ja totesi, että tämä alkaa muistuttaa jo Outlanderia. Viittaus siihen sarjaan, jossa ajassa matkataan taaksepäin ja lääkitään kehoa alkeellisissa olosuhteissa.
Eikä hän ollut väärässä.
Onneksi ystävä ehti napata kuvan. Muuten tästä olisi jäänyt vain tunne – ja ehkä pieni tarina, joka olisi ajan myötä muuttunut vielä vähän villimmäksi.
