Kelontekemän kylä sijaitsee upealla paikalla samannimisen järven ympärillä. Kelontekemäjärvi on Kittilän kunnan suurin järvi. Kesäisin maisemat on hienot vaaran päältä laskeutuessa, eteen piirtyy kimalteleva järvi kauniine kukkaniittyineen. Sota aikana tuo kylä säästyi täysin koska sijaitsi tiettömän taipaleen varrella.

Erilaisia käynti- ja luontokohteita ovat mm. Kaitamaan vanha hautausmaa, työväentalo, riihimuseo, Manalaissaari, Saijansaari, Kiiskimukan laavu, Uutosenkummun kämppä, Luusuan laavu, Tepsankentän kota ja Kumputunturi.

Kelontekemän kylässä on erittäin toimelias kyläyhdistys, joka järjestää mm. jokakesäisen Kelontekemän musiikkivestivaalit. Tällöin Kelontekemä muuttuu kahdeksi päiväksi Suomi -elokuvamaiseksi idylliksi, jossa porot kävelee pitkin kylänraittia, naiset ja miehet suuntaavat kohti Työväentaloa tansseihin ja järvellä tapahtuu iltaisin ja öisin nuotanvetoa. Ihmisiä tulee kauempaakin asuntovaunuillaan, vuoden 2025 Kelontekemän musiikkivestivaalit ovat 11-12.7.

Kelontekemän nimen synty on jäänyt tuntemattomaksi mutta kansanperinteessä on tarinaa siitä, että aikoinaan kirkonkello olisi uponnut järveen 1600 -luvun jälkipuoliskolla ja nimi olisi ollutkin alunnperin Kellontekemä. Nimi on kuitenkin ilmeinen mukaelma jostakin saamen- kielisestä nimestä. Kelådokie Träsk 1642, Kehlontäkämä järfwi 1672, Kellontekemä (kylä) 1771, 1828–1846. Enontekiön saamelaisessa vastineessa Eanodat.

Ennen uudisasukkaiden saapumista Kelontekemään, saamelaiset pitivät paikkaa runsauden kesälomapaikkanaan, kalastellen ja metsästäen. Kelontekemäjärvi on edelleen hyvin kalaisa järvi. Järvessä on kaksi saarta; pieni Saijansaari ja suurempi Manalaissaari. Saari tunnetaan myös Noitakallion nimellä kertoen ajasta, jolloin lapinnoidat ovat saaressa olevan seitan päällä laulaneet itsensä loveen. Manalaissaari toimi myös kesäajan hautapaikkana, josta vainajat talven tuomien rekikelien aikana siirrettiin Kelontekemäjoki- varressa sijaitsevalle kauniille Kaitamaan vanhalle hautausmaalle. Saamelaiset pitivät järveä saivojärvenä (kaksipohjaisena), jonne kalat menivät piiloon välillä ja se miellettiin myös vainajien ja henkien asuinpaikoiksi, jossa vesikansa eleli.

(Lähteet: Kittilän kylät/ ”EI VILJA VAIVATTA TULE EIKÄ KALA JALAN KASTUMATTA” KALASTUS KELONTEKEMÄJÄRVELLÄ 1900-LUVUN ALKUPUOLELLA/ Anne Sykettä Kelontekemään -projekti, Lappilainen/ Salaperäiset saivojärvet, wikipedia)